Aloitan siitä, mistä kaikki alkoi.

kuva ei missään nimessä ole kalevan kisoista, mutta jostain Tampereen pm-kisoista luultavasti.

Olen urheillut koko ikäni.  Pienenä olin onnellinen, laiha ja rakastin treenaamista yli kaiken. Viikonloput kuluivat aina kisoissa, eikä se minua juuri haitannut, sillä nautin kilpailemisesta. Kaikki kuitenkin muuttui kun menin yläkouluun. 

Koulumme oli homeessa, ja sain sieltä vakavia hengitysongelmia, joille lääkärit eivät löytäneet lääkkeistä apua. Lääkärit sanoivat, että minun tulee lopettaa kova urheileminen ja siirtyä kevyempien lajien pariin. Halusin vielä yrittää kilpailemista, mutta elämäni oli täynnä epäonnistumisia. Kilpailut päättyivät keskeytyksiin ja hengenahdistukset eivät tuntuneet kivoilta. Aloin pelkäämään koko tilannetta. Motivaationi treenaamiseen lopahti ja samalla elämäni muuttui. Vietin paljon aikaa yksin, söin mitä sattuu ja samalla lihosin.

Vasta lukion aikana minua alkoi kiinnostamaan ulkonäköni ja halusin laihtua. Aloitin treenaamaan, mutta satunnaisesti. Samalla huomasin, että hengitysongelmani olivat lieventyneet ja pystyin tekemään jotain mitä en ollut pystynyt tekemään moneen vuoteen. 

Kilpaileminen ja tavoitteellinen treenaaminen eivät, silti kiinnostaneet. Vasta viime aikoina olen ruvennut miettimään, että mitä jos aloittaisin tavoitteellisen treenaamisen ja alkaisin kilpailemaan itseäni vastaan. Kehittämään tuloksiani ja kroppaani.

Nyt olen päättänyt pistää urheiljen ohella myös ruokavalion kuntoon. Joten maanantaina( tiedän, että maanantai ei ole kovin 'tehokas'/ 'kestävä' päivä aloittaa tälläistä projektia) tää tyttö aloittaa uudenlaisen elämän täynnä intoa. 

En vain tajua miksi en ole päättänyt ryhtyä tähän aikaisemmin.Mutta parempi myöhään kuin milloinkaan.

Love Nea

Tämä on esimerkkiartikkeli. Uutta sisältöä voit luoda blogin hallinnan kautta. Voit poistaa tämän artikkelin artikkeliarkiston kautta.